Tilinpäätös

Wednesday, March 19, 2014

Olen tyrmistynyt, sanaton, osittain shokissa, vihainen, pettynyt, murheellinen ja surullinen. Koska näen työn tuloksen yhä, mitä siitä olisi ollut tulossa. Miten hieno se olisi ollut. Miten paljon apua ja tukea se olisi antanut monille. Niin paljon työtä - minun ja muiden - meni hukkaan. Hienoa kirjaa ei koskaan tulekaan.

Minä vihaan julkista likapyykinpesua, mutta kun asia vietiin nettiin toiselta puolelta, se tavallaan pakottaa minut vastaamaan. En pidä siitä, että ilmaan jätetään leijumaan vääriä mielikuvia.

Mitä sanoisitte jos?

Mitä sanoisitte, jos teille tehtäisiin seuraavanlainen ehdotus?

Anna elämäsi ajanjaksosta X päivämäärät ja faktoja ranskalaisina viivoina, luettelona. Kirjailija kysyy tarvittaessa lisää ja kirjoittaa antamiesi faktojen pohjalta luetun blogin ja vielä luetumman kirjan.  Teidän ei kirjan suhteen tarvitse muuta kuin odottaa käsikirjoitusta luettavaksi.

Blogissa kirjailija tekee kisällintyönsä eli näette, mitä tarinasta on tulossa. Blogi toimii kirjan pohjana. Kirjan käsikirjoituksia saatte luettavaksi ja voitte korjata asiavirheet. Lisäksi voitte toki kommentoida ja toivoa muutoksia muuhunkin.

Kirjailija tekee työn täysin itse ja omalla kustannuksellaan, mutta te saatte silti kirjan tekijänoikeuspalkkioista puolet. Samalla tehtäisiin yleistä hyvää ja lahjoitettaisiin varoja myös avustustoimintaan!

 Tämä oli diili, joka sovittiin yhdessä. Tästä sopimuksesta tehtiin yllätysvetäytyminen ja kiellettiin faktojen käyttö kirjassa. Vaikka minulla on postilaatikko täynnä todisteita sovitusta, mitä väliä sillä on, jos joku haluaa sanansa syödä ja kääntää takkinsa?

Kirjan käsikirjoituksen laatuun tai sisältöön mielenmuutos ei liittynyt, sillä yhtä ainutta kirjan käsikirjoitusversiota ei henkilö ole lukenut. Ensimmäinen luettava käsikirjoitusversio piti tulla valmiiksi tämän kuun lopussa. 

Kuvitteelliset ajatukset ja faktojen päälle keksityt asiat

Yksi “syy” mielenmuutokseen oli se, että koskaan aiemmin ei ole ollut puhetta, että kirjassa voisi olla fiktiota eli “kuvitteellisia ajatuksia”. Kirjassa voi olla “faktojen päälle keksittyjä asioita.”

Blogissakin oli fiktiota ja kuvitteellisia ajatuksia. Koko blogi oli faktojen päälle keksittyä sisältöä!

Sain faktat (tapahtumat, päivämäärät) ranskalaisina viivoina. Niiden perusteella kirjoitin tunnelmat, tunteet ja ajatukset, useimmiten täysin omasta päästäni.

Nyt seuraa esimerkki kirjailijan harrastamasta fiktiosta ja mielikuvituksellisen aineksen käytöstä.

Ranskalainen viiva voi olla tällainen (ei autenttinen esimerkki):

”- muutin Metsälään, ahdisti, onneksi pian helpotti

Tämän muutan kirjailijana muotoon

”Metsälä oli sananmukaisesti keskellä metsää, suuret kuuset tuijottivat mustina ja alentuvasti, koko paikka henki vaiennettua pelkoa. En pitänyt olostani sen ulkopuolella, enkä sisäpuolella. Käytäville oli valittu riveittäin tauluja, joiden värit muistuttivat kuivunutta verta.

Näin painajaisia. Heräilin aamuöiseen hämärään, näin hahmoja ympärilläni, mutta en ylettynyt heihin, eivätkä he vastanneet kyselyyni. Heidän kasvonsa olivat varjoissa, kuulin kuiskintaa, en koskaan ääntä. Miten voi yhtäkkiä kaivata tavallista ihmisääntä, puhetta, jonka rytmissä voisi ajatella olevansa yhä kaltaistensa keskellä?

Ja eräänä päivänä saapui kirje. Kuorta avatessa tunsin, miten kirje hehkui lämpöä, kuin paperi olisi ollut valkoisempaa, kuin se olisi jo antanut minulle läsnäoloa enemmän kuin yksikään muu olento tässä paikassa.

Tätä kirjailija tekee. Tätä elämänkerturi tekee. Hän luo tympeästä tynkäfaktasta kerrontaa.

Kerronta on fiktiota, jonka kirjailija päässään luo. Hän menee istumaan päähenkilönsä pääkoppaan ja alkaa kuvitella, mitä tämä ihminen missäkin kohtaa ajattelisi tai tuntisi.

Tätä samaa fiktiota ja kuviteltuja ajatuksia oli koko kirjoittamani blogi. Viime kesästä syksyn läpi talveen blogin fiktio ja kuvitelma oli hyvä asia, ja sitä kiiteltiin. Sitä kehui ja kiitteli myös ihminen itse (“ihan kuin olisit pääni sisällä”). Ihmisen tuntevat sanoivat, että olivat luulleet ihmisen itsensä kirjoittaneen kaiken, koska se tuntui ja kuulosti niin häneltä itseltään.

Sellaiseen kirjoittaja parhaimmillaan pystyykin: luomaan ihmiselle kirjalliseen muotoon ”äänen”, joka tuntuu ja kuulostaa ”aidolta”.  Näitä ajatuksia ja tuntemuksia luullaan ihmisen omiksi, ja hyvä niin. Siitä se tarina syntyy – tarina, jonka yleisö haluaa lukea. Faktasta tulee kerrontaa, joka on aina enemmän kuin realistinen arkipäivä.

Vaikutusvalta kirjan suhteen

Sen lisäksi, että laitan kirjaan kuviteltuja ajatuksia ja keksin asioita faktojen päälle, olen kuulemma väittänyt, ettei henkilö voi vaikuttaa keksimiini asioihin yhtään.

Olen ehkä noin kymmeniä kertoja korostanut, että asiavirheet korjataan aina. Valheita ei kerrota. Mutta kirjallisen ilmaisun yksityiskohtiin ei välttämättä voi mielensä mukaan vaatia muutoksia.

Kun kirjoitan blogia kaverista, hän voi tarttua jokaiseen sanaan ja vaatia, että ”onhan” muutetaan muotoon ”on”, hän voi vaatia sanoja jätettäväksi pois ja lisättäväksi. 

Blogi oli työnäyte, kisällintyö, josta näki sekä henkilö itse että myös kustantaja, mitä tuleman pitää. Henkilö toivoi minun kirjoittavan blogia mutta myös kirjan, jos mahdollista. Löysin kirjalle kustantajan ja käärin hihat, aloin tehdä hommia palkattomilla lomilla päätyöstäni.

Kun sitten kirjailija kirjoittaa kirjaa, kirjailija tekee sitä työtä yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Kyse ei ole enää kaverusten blogista vaan teoksesta. Kustannussopimuksessa käsikirjoituksesta tulee kustantajan omaisuutta. Kustannustoimittaja on ammattilainen, joka pyrkii teettämään kirjasta mahdollisimman laadukkaan ja hyvän markkinoita - eikä enää kaveripiiriä - ajatellen.  

Jopa Jaritervot ja Sofioksaset joutuvat välillä myöntymään siihen, mitä kustannustoimittaja haluaa: kappale X on poistettava, tämä kohta siirrettävä, jne.  Siinä on kustannustoimittajalla aina viimeinen sana, vaikka totta kai työtä tehdään yhdessä ja yhteisymmärryksessä kirjailijan kanssa.

Kun asiavirheet on korjattu, ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa tekstiin ehdottamalla, kommentoimalla ja pyytämällä, mutta kaikkea haluamaansa ei välttämättä läpi saa. Se on fakta, jolle en minäkään voi mitään. En pysty muuttamaan realiteetteja toiseksi. En voi luvata asioita, joita en voi luvata ja joita ei saakaan luvata, sillä sellainen lupaus olisi valhetta. Lupasin ainoastaan yrittää viedä toiveet eteenpäin.

Jos ei faktoja hyväksy, voi syntyä ajatus, ettei ole mukamas mitään vaikutusvaltaa mihinkään ja kuuluu NAPS. Sen jälkeen mikään selitys tai järkipuhe ei enää mene läpi.

Olisin käsittänyt sen, että mieli voi muuttua. Mutta joskus oman mielen muuttumiseen täytyy hakea syyllinen muualta. Silloin se pitää tehdä juuri näin: käsittämätön äkkikäännös, tekaistujen syiden keksiminen minun tekemisistäni, välien katkaiseminen.

Mitä jäi käteen?

Kakkarukkanen.

Minä hoidan sotkut toisen oharin jäljiltä. Kustantamon kanssa tehty kustannussopimus pitää purkaa. Kustannustoimittaja oli freelancer, hän menetti kevään ja kesän työlohkonsa.

Yhteistyötahoille on tiedotettava, että odotettua vertaistukikirjaa ei nyt sitten tulekaan. Apuraha-anomukset on vedettävä takaisin.

Kirjoittamisvapaista syntynyt peppunetto on vain kärsittävä ja maksettava ennakot takaisin, taloutta saan tasapainottaa pitkään. Olisi voinut tulla sopimusrikekorvauksia, olisi voinut mennä maine ja luottosuhteet. Onneksi niin ei sentään käynyt. Nyt selvitään pelkällä rahalla, jonka maksan omasta pussistani.

Tein tätä varten töitä lukuisia tunteja viime kesästä asti, vapaa-ajallani.  Kirjaa varten pidin päätoimesta palkatonta lomaa, joten peppunettoa reilusti.  

Miksi olin niin typerän hyväuskoinen? Miksen vaatinut palkkaa työstäni?

Koska uskoin tähän! Uskoin kirjaan, uskoin ihmiseen, tähän asiaan, myyntiin ja hyvään sanomaan! Luotin kaveriin, joka minua pyysi kirjoittamaan blogin ja blogin pohjalta kirjan.

Koska henkilö kielsi tarinansa käyttämisen missään yhteydessä, eihän blogikaan voi olla olemassa. Koska kirjoitin blogin tekstit kirjaa varten, en halunnut minäkään niiden tekstien enää olevan käytettävissä. En anna lupaa käyttää niitä toisen hyväuskoisen kirjoittajan työn pohjana. Käännökset varmaankin jäävät elämään, niitä voinee käyttää, kun mainitsee käännösten lähdetekstien kirjoittajan.

Onneksi olen saanut valtavaa ymmärtämystä jopa niiltä tahoilta, jotka odottivat tätä kirjaa ja olivat laskeneet syksyn suunnitelmiaan sen varaan. Tämän piti olla vertaistukikirja ja esillä Eurooppa-laajuisen juhlavuoden teoksena.

Kiitän ymmärtämyksestä ennen kaikkea kustantamon ja yhteistyötahojen ihmisiä. Olen niin mielettömän surullinen ja pahoillani. Olisin niin mielelläni tehnyt tämän.

Tämä jää historiaani hienona kirjana, jota ei koskaan tullut. Teen surutyöni, vedän hiukan henkeä ja käyn taas toisen kirjoitustyöni kimppuun. Valoa ja voimaa itse kullekin.