Johanna Toivonen ja muut fiktiiviset ihmiset

Wednesday, March 26, 2014

Kadulla tulee vastaan nainen, iältään n. 30-40 -vuotias. Hänellä on pitkähkö vaalea tukka, usein ponihännällä tai leikattu polkaksi. Hänellä on tummasankaiset silmälasit. Hyvä iho, punaista huulipunaa, ripsiväriä ja hieman ulkonevat kauniit hampaat. Hänellä on tumma takki, farkut tai puolihame ja tasapohjaiset käytännölliset kengät. Hän kantaa käsilaukkua toisessa kyynärtaipeessa. Hän astuu tielle varovasti, hymyilee usein hermostuneesti jopa tuntemattomille. Hänen ryhtinsä viittaa siihen, että hän istuu toimistossa työaikansa - hänen päänsä on hieman etukenossa, atlasnikama on ulostyöntynyt, lapaluiden väli pyöristynyt kuperaksi ja rintakehä hieman lysähtänyt. Hän ei todellakaan keikuta lantiota kävellessään vaan askeltaa varovasti, lantio jäykkänä, peppu paikallaan.

Hän on Johanna Toivonen. Sellaiselta hän näyttää. Johanna Toivonen ja Sari Kuusela ovat hyvin samanoloisia ihmisiä. Jenni Mäkelä on samasta asiasta se kaksikymppinen, yleensä tummempi ja voimakkaammin meikattu versio.

Minusta ihmiset näyttävät usein toisiltaan ja vielä useammin jonkun nimiseltä. 

Kun istun kahvilassa tai kävelen kadulla, bongaan niitä, jotka näyttävät jonkun nimisiltä. Yleensä keksin heille pitkän pätkän taustatarinaa.

Yksityiselämässä joudun joskus hankaluuksiin, koska en millään muista oikein jonkun nimeä. Koska hän näyttää toisen nimiseltä! Miellän siis hänet aina väärällä nimellä, ja söhellän sosiaalisesti. Tälläkin hetkellä tunnen Sadun, joka näyttää Hannalta ja Hannan, joka näyttää Sadulta. Saan olla kieli keskellä suuta, etten sekoita nimiä puhutellessa.

Luokallamme oli lukiossa Pasi, jota kaikki sanoivat Olliksi, koska hän näytti Ollilta. Hän näytti Ollimmalta kuin kukaan tietämäni.

Pahoin pelkään, että olen joillekin samanlaisille nimikuvittelijoille Mirka Paasonen. Johanna Toivasen tumma, ikääntyneempi virkasisko:)