Aamun ajoraivo

Tuesday, April 22, 2014

Tänä aamuna tuli oikein ryppäänä esimerkkejä siitä, mitä autokouluissa ei näemmä opeteta.

Kuule ZJN-***, kun aamuruuhkassa lähdet sieltä motarin oikelta kaistalta vasemmalle ja teet sen vielä niin, että koukkaat yhtäkkisesti eteeni, et helkatti jää ajamaan siihen vasemmalle kaistalle 97km/h. Et. Oikea kaista on niitä varten, jotka haluavat ajaa rauhassa ja omaan tahtiin. Vasemmalle kaistalle ei ole asiaa, jos ei kykene ajamaan jonon mukana. Kun vielä sitten kaksikaistaisessa käännöksessä vetelit renkaat puolivälissä oikeanpuoleista kaistaa (jos en olisi jarruttanut, olisimme olleet kyljet rutussa), kun ei huvittanut ajaa sen oman  kaistan merkintöjen mukaan kurvissa koska se sun ratti ei näemmä käänny, niin olet päässyt turvelolistalle. Autokoulut voisivat oikeasti kertoa siitä, miten motarilla tavataan ajaa: vasemmalle kaistalle ei mennä suhmuroimaan ja tuumimaan. Omalla kaistalla pitää pysyä jopa kurveissa.

Sitten hei setämiehet. Kun tuolla motarilla nyt on noita kohtia, joissa liittymässä tulee aikamoista ruuhkaa, kun osa motarilta haluaa pakkautua liittymään ja osa taas liittymästä motarille, niin VOISKO MITENKÄÄN nää motaria ajavat setämiehet käyttää sitä täysin tyhjänä hilluvaa vasenta kaistaa ees sen liittymävaiheen ajan? Niinku kato tulis tilaa niille liittymästä motarille tulijoille. Menisi sujuvasti ja kivasti, kun annettais tilaa. Mutkun ei. Setämiehillä on kato oikeus ajaa sitä omaa kaistaa hampaat irvessä, en väistä, en pentele väistä, vieressä on kaista tyhjänä horisonttia myöten, mutta minä pidän tästä kaistasta kiinni, oottakoot liittymästä tulijat vuoroaan, tää on ny mun! Autokouluissa voisi ottaa ihan sellaisen sujuvan liikenteen peruskurssin käyttöön: miten voi antaa tilaa, väistää, sujuvoittaa liikennettä - vaikka olisi kuinka oikeus puristaa rattia rystyset valkeina ja pitää kiinni niistä minäminän oikeuksista.

Yksi asia, minkä voisi autokoulussa opettaa (sitä näemmä ei opeteta) ovat nämä turvavälit. Kun vauhtia on 50 km/h, turvaväliä on syytä olla. Kun ajetaan 80km/h, perälaudassa kiinni ajaminen tulisi katsoa jo rikokseksi. Kun ollaan 100km/h - 120km/h -vauhdeissa, persuuksissa kiinni ajaminen tulisi tulkita murhayritykseksi. Toissapäivänä taajamassa kilvissä kiinni ajoi mopoauto - mitähän se idiootti kuvittelee tapahtuvaksi, jos joudun äkkisesti jarruttamaan? Motarilla turvaväli tulkitaan nykyään paikaksi, johon voi kiilata. En ymmärrä perälaudassa kiinniajoa noin ylipäätään ollenkaan, saati silloin, kun motarilla on vauhtia paljon ja vasen kaista täysin tyhjänä ohittaa. Muutaman kerran olen vilkuttanut jarruvaloja perskärpäselle, ihan vain pieneksi merkiksi siitä, että mitä siinä tapahtuu, molemmille.

Ja sitten fillaristeille terkut: miksi oi miksi pitää roikuttaa sitä fillarin etupyörää *auton kaistalla*? Täytyykö itse seistä niin reunalla siinä liikennevaloissa suojatien edessä odottaessa, että se fillari ei vaan mahdu sinne jalkakäytävälle, joten on pakko työntää se osittain autokaistalle, mikä tekee keskustan kapeilla kaistoilla jännän efektin - auto ei oikeasti enää mahdu kaistalleen, joten koko liikenne seisahtuu, kun on pakko väistää sitä fillaristin etupyörää suoraan ajavien kaistalle.

Jännittävimpiä ihmisiä ovat kuitenkin ne, jotka päästävät *koiransa* pitkällä flex-hihnalla suojatielle, kun ovat itse vielä jalkakäytävän puolella. Pari viikkoa sitten eräs äijä seisoi pientareella, ja hänen koiransa (pieni, musta, ei heijastinta) oli pitkällä hihnalla ylittämässä jo toistakin kaistaa. Ehkä he haluavat päästä koirastaan eroon nk. kätevästi? Pimeässä illassa pieni musta koira ei näy tummaa asvalttia vasten. Oli täyttä tuuria, että koira sattui vilkaisemaan autooni päin ja silmien välähdyksestä tajusin, että tiellä on jotain. Omistajaa ei näyttänyt haittaavan, eikä hän juoksuksi pistänyt edes siinä vaiheessa, kun jo kirskuen jarrutin.

Liikenne, tuo turveloiden ja idioottien luvattu leikkikenttä. Onneksi on olemassa täydellisiä liikenteessä liikkujia, kuten esimerkiksi minä...eh?:-)