Vatsa vastaa

Monday, March 9, 2015

Olen juossut kesästä 2014 lääkärillä. Vatsa kipeä, vatsa outo, vatsa reistaa. Välillä saattoi johtua stressistä, välillä ei. Tutkimuksia tehtiin, verikokeita otettiin. Kaikki kunnossa. Keliakia-koe otettiin kahdesti, ei ole keliakiaa.

Tein koejaksoja: syön viljoja kuukauden. Kuukauteen en syö. Syön kuukauden. En syö. Viimeisin viljasyöntikoejakso noin kuukausi sitten päätyi tilanteeseen, jossa aamusta asti vatsaan sattui. Vatsa oli arka, kipeä, tikkuinen. Kuin siellä olisi iso tukki poikittain ja toinen tukki pystyssä vatsasta kurkkuun nojaten. Vatsaa turvotti, oli vaikea seistä ja vaikeampi istua. Tasajalkapomppu tuntui kuin olisi työntänyt keittiöveitsen palleaansa. Normaalitunne oli kuin olisi niellyt saavillisen ilmaa ruokatorveen eikä saa sitä enää sieltä pois.

Lopetin viljan syömisen. Aloin ottaa aamulla puoli desiä aloe vera-litkua. *Kahdessa päivässä* kipu poistui eikä ole tullut takaisin. Voin syödä valkosipulia ja chiliä, voin juoda sokeroimatonta karpalomehua, voin joogata pää alaspäin, voin pomppia ja koikkelehtia miten vain. Ei kipua, ei tuskaa. Kaikki hyvin.

Nyt kun keliakiaa luonnehditaan muotiasiaksi ja gluteenittomuutta trendiksi, on erityisen pirullista todeta, että joku niissä viljoissa (vallankin vehnässä) mättää. Kauraa voin syödä tuskatta. Vaikka virallista keliakiaa ei olekaan, tämä puolen vuoden ihmiskoe teki minulle selväksi sen, että viljat eivät minulle enää sovi. Ja näemmä päädyin uskomaan sittenkin aloe veran voimaan, vaikka olen niitä litkuja hölynpölyksi aiemmin nimittänyt. Kolmenkympin tönikkä kuussa on aika edullinen hankinta. Ja piirun verran mukavampi kuin letkun nieleminen vatsatähystyksessä (välttämätön toimenpide hyvästä syystä, mutta huvin päitenhän ei siihen halua kukaan mennä...)

Nyt kun vielä muistaisin ja ehtisin tehdä ne aamusmoothiet maca-jauheella ja Arctic Warrior -ruusujuuri -ravintolisillä, minusta tulisi energeettinen ja hermoja raapivan ärsyttävä terveystuulikki. Sitä odotellessa.