Kroisoksen ääretön omahyväisyys

Tuesday, February 2, 2016

Pitkin elinkaarta on tullut tarkkailtua ihmisiä myös siitä omistamisen, omaisuuden ja rahan näkökulmasta. Jotkut eivät halua omistaa, jotkut eivät muuta tahdokaan, joillekin ei riitä mikään.

Yksi asia minua on hämmentänyt vuosi vuodelta, vuosikymmen vuosikymmeneltä enemmän. Ja se on näiden kroisosten ääretön omahyväinen empatiakyvyttömyys. Kerron teille asiasta kuvitteellisen esimerkkihahmon kautta. Esimerkkihahmoni olkoon nimeltään Siljaseppo.

Siljaseppo on syntynyt hyvämaineiseen lääkäri-yritysjohtajaperheeseen. Siljaseppo on nauttinut etuoikeutetusta elämästä koko ikänsä. Hänellä on ollut aina uudet hienot vaatteet ja halutut harrasteet. Hänen perheensä on viettänyt mittavia illalliskutsuja hyvissä seurapiireissä ja matkustanut Malediiveille talvilomalla. Siljaseppo on nähnyt aina pihassaan uuden pyörän ja kaksi autoa (joiden yhteishinnalla joku ostaa yksiön). Raha ei ole koskaan rajoittanut mitään, raha ei ole koskaan ollut lopussa, rahasta ei ole koskaan kotona riidelty. Siljaseppo pitää tätä merkkinä sivistyneisyydestä ja älykkyydestä, joka heidän perheensä jäseniä kuvaa.

Kun Siljaseppo lähti opiskelemaan, hänen ei tarvinnut ottaa opintolainaa. Vanhemmat tukivat häntä, auttoivat elämän alkuun ostamalla hänelle opintojen loppuvuosina kivan yksiön. Siljaseppo ei tiedä, mitä on maksaa vuokraa.

Siljaseppo valmistui ja löysi itselleen puolisonkin. Häälahjaksi Siljaseppo sai suvultaan kalliin tontin tai 50 000 euron pesämunan kotia varten. Siljasepon vanhemmat ovat lahjoittaneet pitkin vuosia "vanhoiksi" käyneitä autoja ja kodinkoneita, ja muutenkin tukeneet Siljasepon perhettä taloudellisesti. Siljasepon perhe on matkustanut vanhempien tuella Malediiveille myös niinä vuosina, kun Siljasepon perheessä ei ansaittu ihan entiseen malliin lasten ollessa pieniä. Siljaseppo oli kotona lasten ensimmäiset vuodet, sillä vanhemmat tukivat ratkaisua siinä missä suurituloinen puolisokin. Siljasepon lapset kävivät myöhemmin päiväkerhossa, sillä isovanhemmat hoitivat lapset päivisin. Siljasepon vanhemmat ovat myös maksaneet Siljasepon lastenhoitajan ja siivoojan palkkioita, näin Siljasepolle jäi hengähdystaukoja puolison kanssa. Kun lapset olivat mummolassa, Siljaseppo vietti puolison kanssa tuiki tärkeää romanttista parisuhdeaikaa.

Olisin hirvittävän onnellinen Siljasepon puolesta, mutta eräs asia vaivaa: miksi nämä siljasepot, jotka ovat syntyneet onnellisten ja varakkaiden tähtien alla, ovat niin KAUHEAN KATKERIA KÖYHEMMILLE???

Kun puhe tulee hallituksen karvaista terveyskeskusmaksujen noususta, Siljaseppo korottaa äänensä ja sanoo, että julkiset palvelut maksavat niin paljon kaikille veronmaksajille, että ihmisten sietääkin maksaa vähän enemmän - eihän se ole kuin muutama kymppi kerralta lisää, hoito maksaa taatusti moninkertaisesti! Kun puhutaan päivähoitomaksujen noususta, Siljaseppo pajattaa jälleen päällimmäisenä siitä, että vanhemmat aina yrittävät ulkoistaa kasvatusvastuun muualle ja kehtaavat vielä vaatia sitä puoli-ilmaiseksi. Kun opiskelijat tyrskivät onnettoman opintotuen kanssa tai työtön ei saa opiskella työttömyysturvalla, Siljaseppo julistaa omahyväisesti, että jokaisen tulisi itse olla vastuussa omasta koulutuksestaan ja maksaa se myös itse, sillä eihän koulutuksen maksaminen ole mikään yhteiskunnan velvoite. Kun puhutaan työttömistä, vähäosaisista, pitkäaikaissairaista jne. Siljasepon mielestä he ovat ihan itse syypäitä omaan tilaansa eivätkä ansaitse mitään muuta kuin minimin.

Ja he muistavat jokaisessa tällaisessa tilanteessa kertoa, miten ovat ITSE OMALLA TYÖLLÄÄN JA ITSE OMALLA RAHALLAAN kaiken maksaneet ja saaneet ja tavoittaneet. Olen työntänyt kymmeniä kertoja nyrkkiä suuhuni, ettei vaan suustani pääse ilmoille kommenttia. Siljasepot eivät todellakaan ole itse omalla työllään ja omalla rahallaan tehneet yhtään mitään - he ovat vanhempiensa ja sukunsa rahalla purjehtineet kasvot kohti aurinkoa ja luulleet osaavansa lentää.

Miksi juuri nämä kaiken saaneet ja helpolla selvinneet, kaiken tuen ja avun keskellä eläneet Siljasepot haluavat vähempiosaisten kärsivän mahdollisimman paljon? Ovatko he todella niin puusilmäisen tyhmiä, että eivät ollenkaan tajua, mikä ero Siljasepon ja jonkun heikko-osaisemman elämäntilanteissa on? Ovatko he todella niin turtuneet kaikesta saamastaan hyvästä, etteivät tajua edes pitää sitä minään etuoikeutena vaan kuvittelevat jotenkin itse olevansa arvollisempia ja siksi päätyneensä parempiin lähtökuoppiin? Miten paatunut, empatiavammainen ja faktat kieltävä pitää ihmisen olla (tai miten varakkaasta perheestä hän voikaan tulla), ettei missään vaiheessa iske epäilys, josko sittenkin voisi heikompiosaisille myöntää pikkaisen löysää ohjaa, antaa heidän saada edes pikkaisen helpotusta, kun sitä on Siljaseppo saanut koko elämänsä tuhdissa määrin?

Siljasepoilla ei valitettavasti ole juurikaan mitään näkemystä tai kokemusta elämästä, joka on toisenlaista. He selittävät kaiken köyhyyden ja huono-osaisuuden sillä, että se on ihmisten oma syy (aivan kuten hänen hyväosaisuutensa on hänen omaa ansiotaan). Oikeisto ja kokoomuslaisuus on täynnä tätä sakkia: Siljaseppoja, joiden mielestä hyvän yhteiskunnan pilaavat vain nuo likaiset, tyhmät loiset - he vievät kalliit OmallaTyöllä ansaitut eurot ja heittävät ne kankkuloiden kaivoon. Siljaseppo osaisi sentään almutkin sijoittaa hyviin osakkeisiin eikä tuhlaisi sitä johonkin Lidlin limppuun!

Tässä hyvä artikkeli myös samasta asiasta. Tuskin sitä kukaan Siljaseppo lukee. Mitäs sairastui. Mitäs ei säästänyt ajoissa ja ostanut osaketta. Minunko pitäisi nyt sitten tuonkin äijärähjän elämä maksaa, mitähäh.