Birdyn kotisivu

Minulta kysyttiin, saako lapseni sanoa minua äidiksi vai olenko modernimpaa porukkaa, jossa äiti ei ole äiti vaan Mirjaleena tai mikä Petronella-HennaHilla nyt sattuu kukin olemaan. Kaikki naiset eivät halua olla jotain äitejä vaan haluavat yksilöityä.

Tänä aamuna tuli taas turvelomittari täyteen. Yhdellä ajokerralla.

Krookukset, helmililjat, pienet iriksenkaltaiset, alliumit...ja huikea määrä silmuja, alkuja, vihertäviä ituja. Siitä on kevät tehty.

Eräänä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olisi pitänyt ottaa se kuuluisa selfie. Suomeksi "meitsie". Pöljyyden ja egosentrisen hölmöilyn tuote. Omakuva, mutta jostain syystä ei voida puhua omakuvasta, koska selfie on niinku hienompi. Somessa hifimpi. Ehe.

Muistatteko pupuset, kuinka erityisesti Kokoomus, SDP, KD, Vihreät ja moni muu puolue vannoi ja vakuutti, että PERUSTURVAAN EI KOSKETA. Erityisesti Kokoomus, erityisesti Kristilliset. Ja kuinkas sitten kävikään kehysriihessä? Vasemmistoliitto osoitti olevansa AINOA selkärankainen puolue.

Ihmiset ovat usein jonkun näköisiä. JonkunNIMISEN näköisiä. Kuvaan teille tällä kertaa Johanna Toivosen. Ongelmia yksityiselämässä syntyy, kun tunnen kaksi naista, joista toinen on Hannan näköinen, mutta on nimeltään Satu. Ja toinen on Sadun näköinen, mutta on nimeltään Hanna.

Vie vuosikausia kasvattaa "vanha ystävä". Kun katsoo pitkäaikaista, vierellä pysynyttä ystävää, siinä näkee oikeastaan vain paljullisen rubiineja. Sanomattoman arvokas, kyyneliin asti liikuttavan hieno ja harvinainen asia.

Ihmisellä on oma olotilansa, omanlaisensa asento. Mutta joidenkin mielestä se on väärä, ärsyttävä tai vino, joten he aloittavat määrätietoisen työn vääntääkseen ihmisen sellaiselle mutkalle, jossa hän tuntuu sillä hetkellä miellyttävämmältä. Harmittomammalta.

Pitäisi, pitäisi pitäisi. Taimet ovat kymmensenttisiä. Pelargonit pitäisi istuttaa uudelleen ja tuoda talvehtimasta. Daalian sipulit pitäisi kaivaa laatikosta ja istuttaa.

Olen tyrmistynyt, sanaton, osittain shokissa, vihainen, pettynyt, murheellinen ja surullinen. Koska näen työn tuloksen yhä, mitä siitä olisi ollut tulossa. Miten hieno se olisi ollut. Miten paljon apua ja tukea se olisi antanut monille. Niin paljon työtä - minun ja muiden - meni hukkaan. Hienoa kirjaa ei koskaan tulekaan.