Tulipahan juhlittua syntymäpäiviä aamuseitsemään hyvässä seurassa! Nyt väsyttää ja luita kolottaa, kuten ikääntyvälle kääkälle sopiikin:)
Hienointa oli ihmisten tapaaminen - jos paikalle raahautuu Oulua myöten ystäviä, ei voi ainakaan valittaa sitä, että olisi yksinään maan sydämellä vailla yhtäkään toveria.
Kuukkelikriteerejä
Viimekertainen pohdintani kulkea jollotti pääkopassa eteenpäin, ja sain muotoiltua hätäisesti eräänlaisen perusajatuksen: blogien arvioimisessa tulisi käyttää blogistaniaan sopivia kriteerejä. Nythän kategoriat vedetään hatusta, ja ne vaihtuvat vuosittain, mikä ei luo suurta jatkuvuutta kuukkelointiin.
Hyvä blogi ei välttämättä olisi printattuna tekstinä hyvä. Blogilla on erityispiirteitä, joiden tulisi näkyä myös arvioinnin perusteissa ja kategorioissa. Kategorisointiin sain ämpättyä seuraavia ehdotelmia:
- Luen aina -kuukkeli: blogi on hyvä, kun sen haluaa hakea
eteensä joka päivä. Tämä edellyttää tietty sitä, että blogi päivittyy
mutta myös sitä, että sisältö kiinnostaa. Joskus blogi päivittyy vain
kerran pari viikossa, mutta se on silti niin kiinnostava, että se tulee
avattua ja uutta merkintää odotettua kynsiä pureskellen. Joku blogi
taas riemastuttaa siksi, että se päivittyy monta kertaa päivässä, mikä
kyllä aina vaikuttaa tekstin laatuun - ei kukaan pysty kirjoittamaan
sikaterävää laatupalttua montaa kertaa päivässä kuukausien ja vuosien
ajan.
-
Keskustelu/provokaatiokuukkeli: Avionrikkojan blogi on blogina siinä
suhteessa voittajakaartissa, että se herätti keskustelua enemmän kuin
yksikään koirankakka keväällä. Mielipiteitä roiskui ja etiikasta väiteltiin.
Ei heppu mitään moraalin tai hyveellisyyden pystiä saisi, mutta blogi
oli taatusti yksi mieleenjäävimpiä vuoden aikana. Kyllä keskustelun
herättämisestä ja mieleenjäävyydestäkin pitäisi palkita, sillä sehän on
yksi blogin ominaispiirre, eikö?
-
Tämämuuttiminua -kuukkeli: blogi, joka on pitkällä aikavälillä herättänyt
ajatuksia, saanut ihmisiä jopa muuttamaan elämäänsä tai ajatusmallejaan.
Blogi, jota piti miettiä vielä seuraavassakin kuussa ja lähettää kaverille
linkki.
-
Parastatekstiä -kuukkeli: blogi, jonka *teksti* on laadukasta ja hyvää,
kerronta kiinnostavaa. Toki tästä voi repiä erilleen huumorin ja
vakavan proosan erillisiksi kuukkeleikseen, sillä kieli poskessa tehty
rätkätysmateriaali olisi kiva palkita kuten myös se teksti, joka on
liikuttanut kyyneliin. Itse revitän naurut useimmiten
Lehdestä , vakavampaa
seurattavaa ovat Ei Sinutella,
Agrippa ja
Hassuja heräämisiä. Näissä säväyttää
nimen omaan tekstin, kirjallisen ilmaisun ja kerronnan laatu.
-
Visualistiikkakuukkeli: blogi, joka on tyylikäs, selkeä, kaunis, kuvallinen,
hurmaava, silmälle miellyttävä, sisältää upeita kuvia joita katselee usein.
Estetiikastakin pitää palkita, vaikkei blogi tekstiä tarjoaisikaan.
- Paras linkkilaari -kuukkeli: intertekstuaalisuuden blogistan voisi palkita myös kiintoisimmat ja monipuolisimmat linkkitarjoajat?
Tässä muutamia peruskategoriaehdotelmia, enkä väitä ollenkaan niiden hakkaavan mennen tullen nykyisiä kategorioita, mutta jotenkin tuntuu, että nykykategorioissa ei ole katettu blogin erityispiirteitä tai niiden arviointi lähtee hieman epäblogimaiselta pohjalta. Saapi pistää mietintämyssyyn.
Pieni erityismaininta: parasta kuukkelointiin liittyvää huumoria taitaa olla tämä kuva: JustSopivasti karsittuna . :D
Papa
Liuta selibaatissa eläneitä kirkkokänttyjä siis istuu alas ja valitsee keskuudestaan tarpeeksi harmittoman seniilin, jota voi käyttää marionettina. Tämä seniili on kuitenkin 'jumalan valitsema', suora linkki taivaaseen. Samaan aikaan edistetään AIDSin leviämistä, viedään naisilta valta valita (raiskauksen seurauksena hedelmöittynyt munasolu on pakko kantaa ja synnyttää), köyritään kuoripoikia ja ollaan olevinaan selibaatin takia ihmistä ylempänä?
"Elämää kunnioittava ja elämän pyhyyttä ylistävä" uskonto roikottaa letkuissa olevaa lähes aivokuollutta nukkea näytillä - eikö se ole elämän pyhyyden häpäisemistä? Samainen kirkkokunta yrittää sivuuttaa sen faktan, että yksikään jätkä ei normaaliksi kasva, jos ei saa naida eikä masturboida (tottakai jokainen heistä masturboi, ellei nai katolisen kirkkokoulun pieniä poikia) - seksuaalisuus on ihmisyyden olennainen osa, ja tämän kieltämällä kunnioitetaan elämää?
Sitä ristiriitaa, että Vatikaani tuomitsee aivokuolleen letkujen irroittamisen mutta pitää letkuissa puolikuolleen roikottamista hyväksyttävänä (letku irroitetaan vain siksi aikaa, että kuoleva vanhus voi viittilöidä kansalle ja irvistellä kärsivänä ja kivuliaana), ei selitä mikään. Jos Vatikaani olisi luomun asialla elämän ylläpitohommissa, tämänkertainen paavi olisi kuollut vuosia sitten.
Olen vain huojentunut puolalaisen vanhan miehen puolesta: vihdoinkin hänen irvokas häpäisemisensä loppui. Ja niinhän se on, että kun minä otan asperiinin, se on kehotemppelin hoitamista mutta kun toinen ottaa asperiinin, se on tuomittavaa hybristä ja temppelin saastutusta - kaikki riippuu siis kovasti siitä, onko omassa päässä pipi vai onko migreeni kokonaan jonkun toisen. Selibaatissa homostelevan papin on hauska haukkua syntisiksi synnyttämiseen väsyneet naiset, ja hurskastelevan valkoisen kardinaalin on veikeä todeta afrikkalaisten HIV-ongelman olevan vain synnin ja riettaan elämän palkka.
Naiset vähissä
Naiset ovat vähissä tsunamin jäljiltä . Nyt jo erilaisille ihmisoikeusjärjestöille on tippunut ilmoituksia raiskauksista ja pakkoavioista miesten ottaessa jäljellejääneet naiset väkisin. Mutta eihän maailmassa onneksi ole naisiin kohdistuvaa alistamista tai seksuaalista väkivaltaa muualla kuin hysteeristen femakoiden kuvitelmissa.
Kevät on yhtä juhlaa!
Jostain syystä keväälle kasaantuu juhlia: omat syntymäpäivät on jo ohitettu, mutta vielä olisi kahdet sukusynttärit, yhdet kissanristiäiset, kahden kummimuksun synttärit ja yhdet avioliiton solmimisjuhlinnat.
Eilen kaduilla kulki auringosta nauttivia ihmisiä, tiet ovat auki pyörille ja jalkoihin saa laittaa keveämmät kengät. Myös pari moottoripyörää huristeli eilen ohi. Ulkona tuoksuu maa, kuiva hiekka ja tuleva kesä...eikun nauttimaan! Tässä vielä kaikille nettinörttimiehille toivonkipinää kevääseen .