Katse

Mies oli yhä hengästynyt äskeisestä ja ikkunasta tuleva ilmavirta sai hiestyneen selän nousemaan väreille. Hän makasi naisen vierellä ja silitti tämän kylkeä, lämmintä ja valkoista, siirsi kättään olkapäältä rinnan sivuun, kylkiluita alas lanteelle ja mietti, miten nainen voi olla niin laiskanraukea ja rauhallinen.

Mies kohottautui kyynärpäittensä varaan ja asettui naisen päälle, pakotti tämän kasvot käsiensä väliin ja suuteli.
- Tuntui hyvältä.
Nainen hymyili silmät valppaina, katsoi hetken ja sulki katseensa. Mies tunsi yhtäkkiä joutuneensa ulkopuolelle, jostain paitsi. Hän otti uudestaan naisen kasvot käsiinsä ja katsoi niitä kunnes naisen silmät aukenivat.
-Eikö sinusta sitten?
Naisen hymy vetäytyi ja hän yritti kiskaista päätään vapaaksi.
- Mitä ihmettä sinä kyselet?
- Miksi et voi vastata, jos kerran ei ole kysyttävää?
-Voi hyvänen aika, pitääkö minun ensimmäisenä alkaa ylistämään rakastajantaitojasi? Enkö voisi nauttia olostani rauhassa?
- No kai voit sanoa,tuntuiko sinusta hyvältä vai ei?
-Käskystä en sano yhtään mitään. Sanon kun haluan sanoa.
- Eli ei tuntunut hyvältä, hyvä on.
-Ihan miten haluat.

Mies oli hiljaa paikallaan, häntä ärsytti ja sisällä mourusi hurja halu läimäyttää naisen uppiniskaista päätä. Nainen katsoi miestä hetken ja alkoi pyrkiä pois miehen alta. Mies tarttui naista käsistä ja painoi koko painollaan naista alleen.
- Et lähde mihinkään ennenkuin vastaat.
- Päästä irti, HETI!
Mies piti otteensa rimpuilevasta naisesta ja koitti näyttää vain rauhallisen järkevältä aikuiselta, joka taltuttaa holtittoman lapsen raivoa. Rimpuilu alkoi mennä rajummaksi ja nainen oli hengästynyt, ynisi ponnistusten voimasta.
- Päästä heti irti PÄÄSTÄ IRTI PÄÄSTÄ IRTI!
Nainen kirkui hurjana pää taakse paiskautuen, kaulan jänteet nousivat silloiksi leuan ja rinnan luiden väliin.
- En päästä ennenkuin sanot!
Nainen tempoili raivokkaasti, ohimon suonet olivat nouseet sinisiksi vanoiksi ja mies tarvitsi kaiken voimansa pitääkseen naisen allaan.
-TAPAN JOS ET PÄÄSTÄ PÄÄSTÄ IRTI!!!
Mies tunsi nyt että hän olisi voimakkaampi.
-Ensin vastaat!

Naisen liikkeet pysähtyivät ja ruumis meni veltoksi. Kasvojen vihainen irve laantui pysähtyneeksi naamioksi ja nainen katsoi miestä silmiin. Hiljaa, liikkumatta ja nopeasti hengittäen.
-Päästä minut irti.
Naisen ääni oli matala, sanat huolellisesti äännetyt. Mies katsoi naista silmiin ja oli sanomassa...kun hän näki silmissä jotain. Hän katsoi tarkemmin ja samassa hetkessä hän irtautui naisesta, säntäsi takaperin ryömien lattialle, nousi ylös ja vasta seinää vasten seistessään hän tuli järkiinsä. Hän ei muistanut, mikä sen oli saanut aikaan, hän muisti vain oman kauhunsa ja naisen hymyn.
-Älä enää ikinä katso minua noin.
Mies tunsi äänensä olevan täynnä pidäteltyä itkua ja hän meni epävarmoin liikkein kylpyhuoneeseen. Siellä hän vihdoin sai itkeä.

Yöllä oli musteensininen katto, ja kuu loimotti hopeaa huoneeseen, missä nainen istui. Nainen hyräili ja siveli hellästi kullanvihreää päätä. Hetkittäin hän naurahti pehmeästi ja painoi poskensa suomuiseen pintaan, tunnusteli toisella kädellään valtavaa panssaria, jonka alta kuuma hengitys nousi.
-Nyt hän on nähnyt sinut minun silmissäni. Jos hän ei opi, hän näkee sinut itsesi.
Nainen alkoi nauraa ja kullanvihreä pää puski hänen kylkeensä, hellästi murahdellen.