Tanssi

Ravintolassa oli enemmän savua kuin tunnelmaa, verhojen verenpuna oli harmaantumaan päin, ihmisten äänet maltaan maalaamia ja bändi soitti jo hiestynein otsin. Jini hypisteli satiinikolttunsa helmaa, tarkisti sukkien saumat ja vetäisi tuhkakupin lähemmäs itseään. Harri istui vierellä, puhui musiikista Frankin kanssa, Frank väitti akustisen basson toimivan paremmin ja Harri ei suostunut uskomaan. Jini silitti hajamielisesti toisella kädellä Harrin reittä.

Bändi alkoi soittaa sitä kappaletta, jota Jini rakasti. Se liittyi kesäisiin öihin, jolloin vihreys oli sankkaa ja ystävät ikuisia. Se liittyi kevääseen jolloin hän tapasi Harrin. Jini tumppasi savukkeensa ja kääntyi Harriin päin.

-Harri, lähdetkö tanssimaan?

Harri kääntyi, katsoi Jiniä ja ravisti päätään.

- Harri, ole kiltti, tämä ainoa kappale vain, tämän kerran, mun syntymäpäivän takia edes.

Harri ei ollut kuulevinaan ja aloitti alusta selityksen akustisen basson huonosta kuuluvuudesta.

- Harri, ole kiltti, lähtisit nyt?
- No en lähde. Ei huvita!
- Eikö olis mitään, millä saisin sut suostumaan...tämä olis mulle niin hieno ja tärkeä juttu. Olisit kiltti.
- Ei vaan huvita, usko nyt!

Harri vetäytyi äkäisesti istumaan kauemmas Jinistä, Frank oli mennyt vaivaantuneeksi ja tuijotteli ikkunasta ulos. Jini piti päätään painuksissa, hävetti nostaa katsetta, jossa olisi muita kiusaannuttava kiilto. Harri istui hiljaa, Frank myös ja Jini tuijotti lattiaan yrittäen nieleskellä palaa kurkustaan. Bändi eteni ensimmäiseen kertosäkeeseen, Jini kuvitteli itsensä tanssimaan, leuka Harrin olkapäähän, silmät kiinni, hyvää syntymäpäivää ja suukko.

Harri nousi pöydän viereen seisomaan, selkä Jiniin päin ja lähti määrätietoisesti kävelemään. Hän käveli viereiseen pöytään, pokkasi vaalealle tytölle ja talutti tämän pystypäin tanssilattialle. Harri ja tyttö tanssivat lähekkäin, välillä vaihtoivat muutaman nauravan sanan. Jini katsoi Frankin kanssa ikkunasta ulos, hänen vatsansa oli kääntyä nurin eikä hän kyennyt sanomaan mitään, edes aukaisemaan suutaan, savuke tärisi hennoissa sormissa.

Kun Jinin kappale oli loppunut, saksofonisooloineen, Jini nousi ja yritti kävellä rauhallisesti ovelle. Hän ei nähnyt enää selvästi, ja ulkona hän tunsi, kuinka kylmä ilma kirveli iholla.

Harrin tullessa pöytään Frank istui pää painuksissa. Harri istui alas, sytytti tupakan ja nauroi väkinäisesti.

- Kyllä naisen pitää oppia, että on naurettavaa pyydellä.

Frank katsoi hetken Harria terävin katsein, mutta väsyi kesken ja sanoi, että sähköbasso on ihan okei.