Rakkauskirje

Aamuisin se herää, venyttelee ahnaasti ja hymyilee heti tassutellessaan päkiöiden päillä kylmää lattiaa pitkin kahvinkeittimelle. Se ikäänkuin viivyttelee ja koko ajan se hyräilee, on hyvällä tuulella. Kun se juo kahvia, se juttelee ikkunan läpi linnuille ja tanssahtelee. Se laittaa radion kovalle ja sovittelee kukallisia paitoja, yksivärisiä mekkoja, pitsisiä yöpaitoja peilin edessä. Se meikkaa ja suihkuttaa tuoksua korvan taakse, pukee hartaasti valitun asun ja menee ulos.

Se menee postilaatikolle ja melkein tyrskii: se nostaa laatikosta taas sellaisen kirjeen. Valkoisen, jossa on sydämiä. Se piilottaa sen paidan alle, painaa sitä itseensä ja lähtee nopeasti harppomaan takapihalle, jotta saa lukea rauhassa. Kuitenkin se tykkää kun minä sitä katson, kun se lukee. Minun isosisko on saanut taas rakkauskirjeen. Se saa niitä monta viikossa, on saanut jo kauan.

Kun olin pieni, minä ihmettelin miksei se mene naimisiin. Minä menin aikanani ja petyin. Nyt ymmärrän, että nämä kirjeet ovat paljon hienompaa; saa olla monta vuotta onnellinen, rakastaa romanttisesti. Minä olin kateellinen isosiskolle, sillä minä en ollut saanut rakkauskirjeitä vaan oikean miehen, joka ei ollut unelma.

Se menee takapihalle, huvimajaan ja hypistelee kuorta. Se tietää, että minä katson. Se avaa sen hitaasti eikä hengitä kun ottaa paperit ulos kuoresta. Se lukee silmät ymmyrkäisinä ja punastelee. Välillä se kiskaisee henkeä kuin säikähtyisi ja punastuu sitten enemmän. Lopussa se näyttää tyyneltä ja taittaa kirjeen nätisti ja pistää takaisin kuoreen. Sitten se menee huoneeseensa ja tulee vasta illalliselle.

Illallisella se näyttää väsyneeltä ja ei syö kunnolla. Sitten se valittaa päänsärkyä ja menee kirjastohuoneeseen olemaan. Sulkee oven ja kieltää minua tulemasta häiritsemään. Sitten se kaivaa esiin paperia ja kuorta ja alkaa kirjoittaa.

Kun se on valmis, se tulee kirjastohuoneesta kuori kädessään. Se antaa sen minulle ja menee nukkumaan. Minä otan kuoren ja piirrän siihen sydämiä. Minua itkettää, kun vien sen meidän postilaatikkoon. Katson isosiskon ikkunaa, jossa ei ole enää valoa. Se nukkuu ja herää onnellisena. Minä olen surullinen enkä koskaan saa tietää, mitä se kirjoittaa rakkaudesta itselleen.